Pastat

Pasta alla Norma

Väistän viime hetkellä. Lauma harmaanmustia pulleita puluja lennähtää edestäni ilmaan ja nostan vaistomaisesti käsivarteni kasvojeni suojaksi. Riennän korkokengissäni mukulakivisen Piazza di Duomon aukion läpi kohti kaunista arkadi-rakenteista ostoskeskusta Galleria Vittorio Emanuele II. Nousen pienet liukuportaat ylös Terrazza Aperoliin, pieneen Gallerian kyljessä olevaan terassisyvennykseen, joka on täynnä pyöreitä pöytiä, valkoisia päivänvarjoja ja josta on kaupungin upein näköala suoraan Duomolle.

Duomo

Milanon pimenevässä illassa tämä valaistu katedraali on uskomaton. Sen kymmenet taivasta hipovat koristeelliset tornit ja sen korkeimman tornin huipulla kaupunkia vartioiva kultainen Madonna-patsas ovat vaikuttava näky. Tilaan Aperolin, ihailen katedraalia ja odotan seuralaistani.

Olemme matkalla oopperaan. Lyhyt kävely oktakonin muotoisen lasikupolin alta Gallerian toiseen päähän ja olemme perillä. La Scalan oopperatalo ei ehkä ulkoapäin ole muusta Milanon keskiaikaisesta arkkitehtuurista juurikaan erottuva, mutta jo tuloaulassa tunnet kuin astuisit sisälle jonkin kuuluisan italialaisen oopperan kohtaukseen. Jokainen sali, jokainen kohta tässä upeassa rakennuksessa on koristeltu kauniisti. Käytävien seinille on ripustettu suuria kultaisia peilejä ja yläpuolellasi roikkuu massiivisia kattokruunuja. La Scalan kuusikerroksinen pääsali pursuaa kultaa ja punaista samettia.

La Scala

Täällä sai ensi-iltansa Bellinin Norma -ooppera joulukuussa 1831 ja sen mukaan on saanut nimensä myös tämä täydellinen Pasta alla Norma. ”Tämä on kuin Norma!” huudahti tarinan mukaan italialainen kirjailija Nino Martoglio maistaessaan ensimmäistä kertaa tätä sisilialaista munakoisopastaa. Kirjailijan mielestä ruokalaji oli yhtä täydellinen kuin Bellinin Norma-ooppera. Ehkäpä. Ainakin se on todella herkullista, lämmittävää ja pehmeää tähän syksyiseen iltaan.

Munakoisot

Pasta alla Norma -annokseen tarvitset neljälle:

  • 2 pientä luomumunakoisoa
  • Sugo di Mamma – tomaattikastiketta
  • valkosipulia
  • Santa Maria chiliflakes
  • mustapippuri ja suola
  • parmesania
  • burrata juustoa
  • pieniä basilikanlehtiä tai basilikasilppua

Valmista ensin sugo di mamma – eli tomaattikastike, pikaisesti näin: laita kasariin ensin oliiviöljyä, yhden painellun valkosipulin kynnen , mustapippuri ja chiliflakes rouhaisuja, ripauksen sokeria ja kaksi tölkkiä kuorittuja tomaatteja. Keitä kasaan hennolla lämmöllä.

Leikkaa munakoisot noin sentin paksuisiksi pyöreiksi siivuiksi. Paista ne molemminpuolin ruskeiksi kuumassa rypsiöljyssä paistinpannulla ja laita talouspaperilla vuoratun lautasen päälle valumaan.

Laita pasta kiehumaan hyvin suolattuun veteen. Minä käytin tähän Rigatoni pastaa, joka on ihanaa siksi, että sen pinta on raidallinen ja siksi siihen tarttuu kastike erinomaisesti.

Rigatoni

Leikkaa paistetut munakoisot sopiviksi paloiksi, vaikkapa neljään osaan ja lisää ne kuumaan tomaattikastikkeeseen. Mausta mustapippurilla ja suolalla, jos kastike sitä vielä vaatii.

Kun pasta on al dente, nosta se lävikkökauhalla kastikkeen joukkoon. Keitinvettä saa hieman valua mukaan suurustamaan kastiketta. Sekoita pasta kastikkeeseen ja nosta annokset pastalautasille. Nosta päälle sopiva pala burratta juustoa, rouhaus mustaapippuria, hiukan oikein hienoksi raastettua parmesania sekä pieniä basilikanlehtiä. Ja niin on annoksesi on valmis. Niin järjettömän lohduttavaa ja herkullista.

Italiassa Pasta alla Normaan raastetaan usein pinnalle Ricotta Salata -juustoa. Sitä on valitettavasti haasteellista löytää suomen kaupoista. Burrata juusto on tässä kuitenkin niin ihanaa, tai voit toki sen sijaan kauhaista pinnalle myös ruokalusikallisen sitä pehmeää Ricotta juustoa.

Pasta alla Norma

PS: kunhan tämä kummallinen aika muuttuu ja pääset lentämään Milanoon, suosittelen tsekkaamaan La Scalan sivuilta lippuja esityksiin. Heillä on muuten ollut tapana tarjota vuoden aikana parisenkymmentä esitystä ScalAberta – alennuksella 50%…

Haluaisitko jakaa tämän ystävillesi?