Kalat ja äyriäiset

Tämä meri on täynnä Fritto mistoa!

Rivieralla, Santa Margheritan pienvenesatama, marina, on yllättävän suuri näin pieneen kylään. Se on koko kylän mittainen ja erittäin vilkas. Marinan rantabulevardi on kaunis ja sen varrella on useita pieniä piazzoja puistonpenkkeineen satamaelämästä nauttimista varten. Piazza Martiri della Libertà on keskellä kaikkea ja sen laiturista lähtee vesibussit naapurikyliin, Rapalloon, Portofinoon ja San Fruttuosoon, vanhaan luostarikirkkoon.

Lauttamatka San Fruttuosaan kestää noin 45 minuuttia. San Fruttuoso sijaitseen pienellä koskemattomalla rantakaistaleella Portofino ja Camoglin välissä, jonne pääsee vain vaeltamalla rinteiden yli tai näillä vesibusseilla. Ranta on pieni ja kivikkoinen, kuten useimmat rannat Rivieralla ja sen keskellä sijaitsee itse luostarirakennus. Meri on tässä lahdessa erityisen kirkasta, joten tälle rauhalliselle rannalle lähikylien asukkaat ja matkaajat saapuvat nauttimaan rantaelämästä, uimaan ja snorklaamaan. Meren syvyyksissä heti rannantuntumassa on sijoitettuna kädet kohollaan ja kasvot ylöspäin käännettynä suuri, vedenalainen Kristus-patsas, jota voit ihailla snorklatessasi. Ja juuri tällä rannalla, kauan sitten, pienin herkkusuu pojistani juoksi snorkkelit otsalla merestä luokseni huutaen, että ”Äiti, äiti – tämä meri on täynnä Fritto mistoa!”, hänen suurinta herkkuaan, pieniä (valmistamisen jälkeen friteerattuja) kaloja. Ja totta se on, niitä tämä meri todellakin kuhisee!

Koska San Fruttuosoon ei pääse autoilla tai busseilla, ei paikalla ole koskaan valtavaa tunkua vaan ravintoloihin pääsee yleensä pienellä jonottamisella. Paikka on viihde- ja formulatähtien sekä kuninkaalisten suosiossa, joten täällä voit törmätä yllättäviin pöytäseuralaisiin. Paikan pienuudesta johtuen muistan kerran ojentaneeni herra Rod Stewartia odottamaan sivussa, jotta saimme pienen Ainon vaunuineen nostettua varjoon luostarin portaiden yläpäähän. Herra oli seilannut paikalle omalla jahdillaan ja jalkautunut rantaan pienellä kumiveneellä seuralaisineen.

Rannan molemmissa päissä sijaitsevat ravintolat. Mereltäpäin katsottuna oikealla on Ristorante Giorgio, joka on pieni kalliorinteeseen rakennettu terassiravintola. Sieltä on kaunis näköala merelle, pöydät ovat ihan vieri vieressä toisiaan ja keittiö silmiesi edessä niin, että voit seurata ruuanvalmistumista lounasta odotellessasi. Siellä voit nauttia lounaaksi ihania merenantimia, vaikkapa sitä poikani herkkua Fritto mistoa tai omaa suosikkiani Gamberi rossi al burro e aglio, eli rapuja, valkosipulia ja voita.

Löysin Ruoholahden Citymarketista kauniita gamberi rossi rapuja, joten tehtäisiinkö vaikka niitä? Aurinko ei ole viime päivinä porottamalla paistanut, mutta mitä jos laittettaisiin Spotifystä soimaan Stewartin I am sailing, niin päästäisiinkö sillä oikeaan tunnelmaan?

Rapuja valkosipulia ja sitruunaa voikastikkeessa

Gamberi rossi

Eikö olekin ihania rapuja, niin kauniin värisiä ja muhkeita?

Puhdista ravut. Leikkaa niiden pyrstön päältä panssaria auki veitsellä juuri niin paljon, että saat otettua suolen pois.

Persilijaa, valkosipulia ja sitruunaa

Tee sitruunainen voi. Siihen tarvitset

  • pehmeää voita
  • valkosipulinkynsi murskattuna
  • sitruunanmehua
  • sitruunankuori raastetta
  • pieneksi hakattua lehtipersilijaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • chiliflakes
Sitruunavoi

Oliiviöljyä, suolaa ja ravut – sekoita ne keskenään ja grillaa molemmin puolin muutama minuutti kunnes kypsiä. Asettele tarjoiluvadille ja valuta sitruunavoi niiden päälle tasaisesti. Ehkäpä Fazerin Gateuau Grand blanc leipää ja nauti taivaallisesta pikku illallisesta. Buon Appetito!