Kanaa, nautaa, lammasta ja possuakin

Syödään yhdessä, syödään saman pöydän äärellä

Yksi kodin tärkeimmistä huonekaluista on ehdottomasti ruokapöytä. Eikä sillä niin väliä onko se pitkä, leveä, pyöreä tai jatkettu, onko se uusi, kolhiintunut tai maalattu, vaikka paloista yhdistetty miten vaan – tärkeintä on, että sen ympärille mahtuu ihana joukko perhettä, ystäviä, naapureita jopa sukulaisia ja sen äärellä istutaan ja nautitaan pitkistä illallisista! Meillä on tällä hetkellä kodissamme kolme ruokapöytää. Yksi pyöreä keittiössä, yksi isompi ruokahuoneessa ja yksi jatkettava keskellä työhuonetta (joka toimii nyt korona-ajan kotitoimistona), aina valmiina suurempiin kekkereihin. Muutaman kerran olemme jopa tyhjentäneet olohuoneen huonekaluista ja rakentaneet sinne useat, pitkät illallispöydät parhaimmillaan 36 hengelle. Hetken sillä kerralla pohdin, että olohuoneen olisi voinut melkein jättää niinkin. Enemmän me illallistetaan kuin sohvalla istutaan 😉 Mitä se illallisfanaatikko sohvakalustolla tekee??!

Perheen ruokailuhetket ovat tärkeitä. Meillä on mieheni kanssa päivittäin tapana syödä illallinen yhdessä noin puoli kahdeksan, kahdeksan aikaan, näin teimme myös perheen kanssa silloin kun pojat asuivat vielä kotona. Siihen mennessä kaikki olivat yleensä työskennelleet, harrastaneet, viihtyneet ja koulineet itsensä ja meidän vanhempien oli aika laskea ipanat ja katsella ilmeestä miten elämä oli heitä päivän aikana kohdellut. Rauhallisen illallisen lomassa, pitkän pöydän äärellä sitten vaihdettiin päivän kuulumiset ja laitettiin maailman asiat mallilleen, viikonloppuisin yleensä pitkän kaavan mukaan. Muistan jonkun joskus kertaluontoisesti rutisseen tästä, mutta nyt olen samoista suista kuullut samansuuntaisia suunnitelmia oman tulevan perheen malliksi. Se on ollut hyvä malli, kopioon vaan poikaseni!

Tänään perjantaina meitä on me kaksi. Pikapyrähdys Hakaniemen halliin tarjosi mahdollisuuden tehdä pääruuaksi vasikkaa. Valmistan sille sitruunasta, kapriksista, valkoviinistä ja voista kastikkeen sekä keittettyjä pikku perunoita ja vihreää salaattia.

Vasikka on muuten ehdoton lihasuosikkini. Emme usein syö punaista lihaa ja kun syömme meille yleensä riittää sellainen 120 gr pihvi, p u o l i k s i ! Vasikka on kuitenkin mielestäni jotenkin keveämpää kuin nauta ja siksi usein suosinkin sitä. Nämä Le Scaloppini di Vitello al Limone – leikkeet, joita tänään tein onnistuvat muuten erinomaisesti myös niistä ohuen ohuista kanafileleikkeistä, jos vaikka kanaa mielummin preferoit. Tämä illallinen valmistuu vartissa, joten sopii mainiosti myös arkiruuaksi!

Le Scaloppine di Vitello al Limone, sitruunaiset vasikanleikkeet, niihin tarvitset

  • vasikan leikkeet, ohuiksi hakattuina
  • vähän jauhoja
  • kapriksia
  • oliiviöljyä ja voita
  • mustapippuria
  • sitruunaa
  • lehtipersilijaa

Ota vasikat lämpimään puolisen tuntia ennen kuin ryhdyt ruuan valmistukseen. Laita lautaselle hieman vehnäjauhoja ja kääntele leikkeet jauhoissa. Laita paistinpannulle selkeä siivu voita ja loraus oliiviöljyä. Kun voi on sulanut, heitä pannulle muutama kapris suoraan purkista, ei haittaa vaikka etikkalientä vähän roiskuu sekaan. Nosta leikkeet lautaselta ravistamalla ylimääräinen jauho pois. Jauho on pinnalla lähinnä kuivattamassa lihan pinnan ja osaltaan suurustamassa kastikketta. Paista vasikat molemmin puolin noin 1-2 minuuttia. Vasikat ovat kovin ohuita, joten ne kypsyvät nopeasti.

Kun vasikat ovat valmiita, nosta ne lautaselle ja peitä vaikka kannella tai foliolla, että pysyvät vähän lämpiminä. Lisää paistinpannulle iso loraus valkoviiniä ja rapsuttele lastalla makuja pannunpohjalta valkoviiniin. Anna hennosti kiehahtaa. Lisää puolikkaan sitruunanmehu ja kapriksia. Lisää vielä siivu tai pari voita. Keittele hetki, mausta ja maistele. Kun maku on ihana, nosta leikkeet takaisin pannulle, anna olla hetki ja nosta tarjolle liha sekä kastike. Muutama sitruunansiivu ja lehtipersilijan lehti päälle. Tarjoile keitettyjen pikku perunoiden kanssa. Oheen yksi, melkeinpä jokailtainen suosikkini, iso kulhollinen vihreää salaattia!