Kömmin purjeveneen perähytin ahtaalta sängyltä ja vedän päälleni ensimmäisen mekon hytin hyllyltä. Nousen portaat ylös veneen kannelle ja varjostan kädelläni silmät auringolta. Kello on tuskin yhdeksää, mutta aurinko paistaa jo lämpimästi ja tiedän, että päivästä tulee kuuma. Nappaan varvasvälitossut ja laskeudun keulaportaat alas sataman laiturille. Naapuriveneissä heräillään, ja muutama reippaampi purjehtija tulee jo laiturilla vastaan suihkunraikkaana pyyhkeet ja shampoot kainalossaan. Kävelen laiturin päähän ja nousen rannan portaat ylös kadulle. Avaan Saint-Jean-Cap- Ferratin sataman boulangerien oven ja astun sisään. Leipomon hyllyt notkuvat ranskalaisille tuttuja aamupaloja – croisantteja ja des pains au chocolat -suklaaleipiä. Ostan muutaman kumpiakin. Lisäksi pyydän laatikollisen pieniä, simpukanmuotoisia Madeleine leivonnaisia, joissa maistuu vanilija ja sitruuna. Muuta emme tarvitsekaan kuin vasta keitettyä tummaa kahvia, appelsiinimehua ja ehkä hieman tuoreita mansikoita. Aamiainen, le petit déjeneur. ranskalaisittain on valmis.

Ranskalainen kirjailija Marcel Proust teki Petite Madeleine-leivoksista maailmankuuluja romaanissaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Kirjassa päähenkilö muistelee lapsuuttaan ja hetkeä, jolloin hänen äitinsä lähetti hänet hakemaan pienen pullean leivonnaisen: ” … leivoksesta sinänsä ei tullut minun mieleeni mitään ennen kuin olin maistanut sitä. Mutta heti kun kakunmurut ja tee koskettivat kitalakeani, minä hätkähdin, jännityin ja tarkkasin mitä eriskummallista minussa tapahtui. Minut oli vallannut, eristänyt suloinen nautinnon tunne, ja ilman mitään näkyvää syytä… ”

Teen sijaan minä tarjoilen Madeleinet usein hyvän aterian päätteeksi jälkiruokana.

Minä teen Madeleinet perinteiseen malliin Madeleine-vuoassa, jossa on pieniä simpukanmallisia koloja. Voit tehdä Madeleinejä myös pikkumuffinssi vuuassa, jos haluat.

Tarvitset Madeleine taikinaan (kahteen peltiin, yhteensä 24 Madeleineä) :

• 3 kananmunaa
• 150 gr hienoa sokeria
• 150 gr vehnäjauhoja
• hippunen suolaa
• 1tl leivinjauhoja
• 150 gr suolatonta voita
• 1 sitruunankuori hienoksi raastettuna
• (vanilijauutetta , jos sinulta löytyy)

Sulata voi pienessä kattilassa ja laita sivuun. Vatkaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon yhteen sekoitetut vehnäjauho, leivinjauho ja suola. Sekoita rauhallisesti kaikki yhteen. Lisää sitruunankuori raaste (sekä vanilijauute). Lopuksi sekoita taikinaan sulatettu voi. Laita taikina valmiiksi pursotuspussiin (tai voit säilyttää myös kulhossa) ja laita se jääkaapiin vähintään tunniksi. Taikinan voit tehdä hyvin jo edellisenä tai jopa sitä edeltävänä iltana. Taikina säilyy hyvin ja sen tulee olla todella kylmää. Kuohkeus ja ilmavuus leivonnaiseen tulee juuri siitä, että kylmä taikina astuu kuumaan uuniin.

Lämmitä uuni 270 asteeseen. Voitele Madeleine-vuoka voilla ja jauhota ohuesti. Madeleine-vuuat eivät välttämättä tarvitse voita, mutta leivonnaisten maku tarvitsee. Niistä tulee näin erinomaisia. Pursota (tai nostele kulhosta lusikalla) taikinaa jokaiseen simpukkakoloon noin 2/3 osaan asti. Laita vuoka kuumaan uuniin ja laske lämpö 210 asteeseen. Paista noin 6-7 minuuttia. Tarkkaile leivonnaisia, että ne eivät pala. Leivonnaisten yläpuoli jää vaaleaksi, mutta vuokapuolella ne tummuvat helposti.

Ota vuoka uunista, nosta leivonnaiset varovasti jollekin alustalle viilentymään hetkeksi. Siivilöi pinnalle tomusokeria. Voit napata heti yhden suuhusi, niin tiedät mistä herkusta puhun. Mutta jälkiruuaksi, siihen suosittelen että teet kulhollisen mascarponevaahtoa ja marinoit mansikkasiivuja limoncellolla. Kuohkea ilmava pieni leivonnainen, vitivalkoinen mascarponevaahto ja sitruunainen mansikka – oikeasti – ihan täydellistä.