Olen aina ollut kovin tykästynyt italialaiseen tapaan kunnioittaa vanhaa ja olla kovinkaan paljon muuttamatta asioita, jotka ovat täydellisiä, upeita tai vain hyviä juuri sellaisenaan. Että jotkut asiat vaan ovat niin perfetto, ettei niitä tarvitse uudistaa eikä päivittää millekään vuosisadalle. Ja sitten tänään, kun sade piiskasi ikkunaan ja olin juuri ajatuksissani (ja internetin syövereissä) lentänyt Santa Margheritaan nauttimaan täydellisestä kesäpäivästä aurinkoisella uimarannalla Bagni Rosalla, maailmani järkkyi. Bagni Rosaa ei enää ole. Se, mikä oli vaaleanpunaista, kotoista ja rakastettavaa, on muuttunut sinänsä tyylikkääksi vitivalkoiseksi tapahtumabilerannaksi, Ten Beach -lokaatioksi QR koodeineen kaikkineen. Minun Bagni Rosani?? Ma che cazzo??!

Italialaiset rakastavat merta ja kauniiden kesäpäivien viettoa uimarannoilla. Santa Margheritan joka vuotiset kesävieraat saapuvat rannikolle heti toukokuun lopussa ja silloin nonnat ja mammat lapsineen valloittavat rantaviivan yksityiset uimarannat. Miehet jatkavat töitään kaupungeissa ja saapuvat aina perjantai iltapäivisin tyylikkäissä puvuissaan suoraan toimistolta perheensä luokse rannalle viikonlopun viettoon.

Meillä oli vuosia jatkuva varaus yhteen pukukoppiin, kahteen aurinkotuoliin ja niiden väliseen aurinkovarjoon tällä Bagni Rosan vaaleanpunaisella uimarannalla. Signore Matteon ja hänen perheensä ylläpitämään kesäparatiisiin saavuttiin rantatieltä kaarevan kiviportin läpi aurinkoiselle terassille ja siitä puuportaiden kautta pienikiviselle rannalle. Rantaan sijoitetut kauniit aurinkopedit ja varjot oli järjestetty huolellisesti riveihin ja niiden välissä kulkevat puurallikäytävät ohjasivat pulahtamaan mereen. Rannan molemmin puolin, muutaman metrin korkeudessa olivat aurinkoterassit ja pukukopit sekä Matteon vaimon ylläpitämä taivaallinen lounasravintola.

Bagni Rosalle saavuimme aina kuin kotiin. Kun herra Matteo kuuli, että olemme saapuneet rannikolle, hän nosti kadunvarrella olevaan lipputankoriviin Suomen lipun toivottamaan meidät tervetulleeksi ja piti huolen, että oli aina ensimmäisenä meitä portilla vastassa. Hän poskisuuteli meidät avosylin, ihmetteli lasten pituuskasvut ja istahti viereemme kuuntelemaan vuoden kuulumiset. Siellä me viihdyimme lomamme aamupäivät lavitsoilla ja sitten päivän ollessa kuumimmillaan siirryimme terassin varjoon, pitkien pöytien ääreen nauttimaan lounaasta, joka valmistettiin pikkuruisessa keittiössä ravintolaterassin vasemmassa päädyssä. Friteerattuja pikkukaloja, paistettuja sardelleja, simpukoita, pastoja ja raikkaita Caprese salaatteja, karahveissa viileää Pinot Grigiota ja lapsille Sanpellegrinon Arranciata juomia. Herra Matteo poikineen siirtyi pöydästä toiseen silittämässä lasten poskia ja tarkistamassa, että meillä kaikilla oli kaikki hyvin. Ja ainahan meillähän oli. Täydellisen hyvin.

Tänään, kun tällä nykyisellä event beachillä valmistaudutaan lauantai-illan huumaan LATINO Y PAELLA (siis mitä???!!!!) illan merkeissä, korkkaan yhden Arranciatan Signore Matteon, hänen perheensä ja Bagni Rosan kunniaksi sekä valmistaudun huomiseen, jolloin ihan varmasti teen yhden Bagni Rosan kuumien kesäpäivien bravuuripastoista, satoi tai paistoi!