Raahaan matkalaukkuni talon viidennestä kerroksesta kapeaa ja jyrkkää portaikkoa pitkin alas ja astun rantakadulle. Juna Milanoon on lähdössä pian, mutta minulla on vielä sopivasti aikaa pysähtyä pienelle lounaalle alakerran Da Gennaro trattoriaan ennen kuin kävelen asemalle. Da Gennaron tuttu tarjoilija osoittaa minulle pöydän terassilta ja tuo samalla kuin pyynnöstä pullon viileää Pellegrinoa pöytään. Rullaan kapsekkini terassin kaiteen viereen ja istahdan alas. Päivä on niin aurinkoinen, että kaivan laukustani aurinkolasit ja henkäisen.

On keskiviikko ja puolipäivä. Santa Margheritan rantakadun vilinässä vespat, avoautot, tavarakuljetuksia hoitavat pakettiautot ja kylästä kylää kulkevat bussit seikkailevat näennäisen kaoottisessa järjestyksessä vauhdikkaasti molempiin suuntiin. Kärsimättömimmät tööttäilevät edessä hidasteleville, muutamat ohikulkeville tutuilleen. Autoja tulee ja menee, peruuttaa ja kääntyy jokapuolelta kokoajan. Kukaan ei tunnu tottelevan yhtäkään liikennesääntöä ja silti liikenne näyttää sujuvan mallikkaasti. Olen juuri palauttanut vuokravespani ja todennut sen jälleen täydellisimmäksi kulkuvälineeksi näillä kaduilla.

Lautasellinen pesto pastaa, kiitos, pyydän tarjoilijalta, joka on juuri tuonut pöytääni korillisen pieniä leipäsiä sekä Grissini leipätikkuja. Arrivo subito, hän huikkasee ja rientää keittiöön. Eikä aikaakaan ja edessäni on jumalaisen kaunis, kirkkaan vihreä annos alueen herkullisinta ja samalla simppelintä pastaa.

Pasta Pesto on Ligurian oma pasta. Genovalaisesta basilikasta, erinomaisesta oliiviöljystä, valkosipulista, parmesanista ja pinjansiemenistä muussattu pesto kiedotaan alueen rakastetuimman pastan, Trofien ympärille. Trofie on saanut nimensä tavasta, jolla pasta vaivataan. Pienet pavun kokoisen taikinapallot hierotaan tasoa vasten pitkiksi kiermuraisiksi madoiksi, joiden päät ovat keskiosaa hoikemmat. Tämän muodon ansiosta Trofie imee pestokastikkeen maut itseensä täydellisesti. Annos, jonka nautin on juuri sopivan kokoinen ja täydellinen läksijäispasta Ligurialta minulle. Mi piace molto.

Pasta pesto on myös erinomainen arkiruoka kotona. Tästä aina muistuttelen, mutta muistutanpa uudelleen, että tee hyvä ihminen oma pestosi. Siihen ei mene montaakaan minuuttia ja saat niin paljon herkullisempaa pestoa kuin koskaan säilykepurkeista. Ohjeen löydät Genovalainen Pesto sivuilta. Purkillinen pestoa säilyy hyvin jääkaapissa ja jos jotain jää pesto pastan jälkeen purkin pohjalle, niin voit aina käyttää sitä vaikkapa paahdetun leivän päällä.

Ja sitten pasta-annoksen voikin rakentaa näin:

Laita pestoa reilusti tarjoilukulhoon ja laita pasta kiehumaan hyvin suolattuun veteen. Minä käytin tällä kertaa bucatinia, joka toimii tässä erinomaisesti. Kun pastasi on melkein valmis, ota muutama ruokalusikallinen pastan kuumaa keitinvettä ja sekoita se pestokastikkeen joukkoon. Nosta pasta vedestä isoilla pinseteillä kastikeeseen ja sekoita kunnolla sekaisin. Lisää pinnalle mustapippurirouhetta, parmesanraastetta ja halutessasi hieman rapeaksi paistettua parmankinkku tai pekoni silppua.

Buon Appetito!