Peruna

Pieni perunakakku

Minun teki tänään mieli perunaa. Ja koska tiedän, että peruna sopii miehelleni illalliseksi aina ja joka päivä, niin ryhdyin hommiin. Ensiksi kävin ostamassa kaupasta kauniita, punaisia rosamunda perunoita.

Ikkunanlaudan ruukuista löytyi valmiina timjamia ja ruohosipulia, jääkaapista pieni pala parmesania, valkosipulinkynsi sekä voita ja pieni purkki smetanaa. Näillä ei voi mennä pieleen, tuumin. Varsinkin kun pakastimesta löytyi vielä purkillinen lohen mätiä.

Otin esiin kaksi valurautaista blinipannuani. Jos sellaisia ei sinulta löydy, niin tähän käy mainiosti mikä tahansa uuniin sopiva paistinpannu. Pesin perunat mutta en kuorinut. Siivutin mandoliinilla perunat todella, todella ohuiksi. Tässä kohtaa sanon, että mandoliini on ihan must. Millään veitsellä ei perunoita saa näin ohueksi kuin tässä annoksessa on tarpeen. Nostin siivutetut perunat hetkeksi talouspaperin päälle ja painelin niitä toisella paperilla kuivaksi.

Seuraavaksi sulatin voita pienessä kattilassa ja puristin sekaan pienen valkosipulin. Raastoin parmesania ihan hienoksi ja irroittelin timjamista pikku lehtiä valmiiksi. Otin suolan ja mustapippuri myllyn esiin. Ja sitten hommiin.

Pikku pannut tulille. Puolilämmölle, niin että niihin laitetut pienet voi nokareet sulaa mutta eivät lähde palamaan. Sitten sammutin liedet ja rupesin latomaan perunasiivuja spiraalinmuotoon pannulle tasaisesti. Jokaisen kerroksen pinnan voitelin sudilla ohuesti voisulalla, rouhaisin joihinkin väleihin vähän suolaa ja mustapippuria, jonnekin ihan hyppysellisen parmesania ja timjamin lehtiä. Ja näin vaan niin kauan kuin pannuun mahtuu. Ihan joka kerrokseen en laittanut kaikkia aineksia vaan vaihtelevasti parmesania, suolaa ja mustapippuria sekä timjaminlehtiä. Näin pysyy balanssi eikä tule liian suolaista vahingossa. Voita sivelin kuitenkin joka kerrokseen ohuelti. Vinkkinä sanottakoon, että tämä kakku painuu kasaan, joten voit rakennella kerroksia ihan reippaalla kädellä.

Sitten painelin vähän puulastalla pintaa niin, että kerrokset tarttuvat toisiinsa. Pintaan sivelin viimeiseksi voita ja ripottelin parmesania. Sitten paistoin pannuja liedellä hetken, miedolla lämmöllä, jotta pohja oikein rapeutuisi ja sitten vaan laitoin pannut uuniin, 200 astetta, kunnes pintakin on kauniin ruskea ja kokonaisuus tuntuu haarukalla kypsältä.

Tarjoilin nämä smetanan, lohen mädin ja pieneksi silputun ruohosipulin kanssa. Niin ja lasillinen hyvää valkoviiniä. Näistä aineksista oli tämä keskiviikko tehty.