Avaan uimakopin oven ja nousen Bagni Rosan portaat kadulle. Olen viettänyt aamupäivän kirjani kanssa rannalla. Elokuu on tällä rannikolla aina kuuma, mutta tänään päivä on ollut oikeasti polttava. Pujotan espadrillot jalkaani, laitan uimakassini Vespan penkin alle ja käynnistän. Olen kuullut, että ylhäällä vuorella kaupungin yläpuolella on ihana pieni perheen pitämä trattoria, joten päätän lähteä sinne lounaalle. Ehkäpä ilma on siellä edes hieman viileämpää kuin täällä kylässä. Käännyn liikenneympyrästä vasemmalle ja lähden ajamaan kiemuraista tietä ylös. Tie on kapea ja mutkainen, joten ajelen rauhallisesti. Sirkat sirittävät ja tuuli viilentää lempeästi. Tämähän oli täydellinen ajatus!

Saavun perille, parkkeeraan Vespani portin viereen suuren puun alle ja kävelen sisään. Trattoria on juuri niin täydellinen kuin minulle kuvailtiin. Suuri kukilla vuorattu varjoisa pergola peittää piha-aluetta ja se on reunustettu matalalla kiviaidalla. Keskellä tätä luonnonkivilattiaista ravintolansalia on suuri grilli, jossa kokit kääntelevät aamulla pyydettyjä langoustine rapuja kypsiksi. Kävelen pergolan perälle ja minut ohjataan aivan kiviaidan viereen sijoitettuun pieneen pöytään. Edessäni avautuu henkeäsalpaavat näkymät kaupungin yli aina merelle asti.

Tilaan vihreän salaatin, Penne all’arrabbiata pasta-annoksen sekä ison pullon Pellegrinoa. Jostain syystä minulle maistuu kuumimpina päivinä chilillä maustettu ruoka ja sellaistahan tämä All’arrabbiata on. Annoksen nimikin sen kertoo, tarkoittaahan se kutakuinkin raivostuneita tai vihaisia pennejä. Tässä ravintolassa tämän pastan päälle on vielä lusikoitu oikein suuri pallo burrata-juustoa viilentämään ja pehmentämään makuja. Täydellistä.

Syön annoksen suurella ruokahalulla. Kun olen noukkinut annoksestani jokaisen pennen suuhuni jää lautaselle vielä ihania kastikenokareita. Otan leipäkorista leivän, taitan siitä palasen ja sitten vain ”fare la scarpetta” eli moppaan leivänpalasella kuin pienellä kengällä loputkin kastikkeesta suuhuni, sormin tietenkin. Jos olisimme jossain oikein hienossa ravintolassa, voisi tuon leipäpalan tökätä haarukkaan ja tehdä saman hieman tyylikkäämmin. Mutta täällä tämä käy oikein hyvin. Niin minulle lempeästi vinkattiin, kun leipäkori tuotiin pöytään.

Haluatko kokeilla?

Tarvitset:

• Penne rigate pastaa – rigate on hyvä, sillä noihin raitoihin kastike tarttuu ihanasti
• 1 rkl tomaattipyrettä ( minulla tuo San Marzanon pyre)
• Oikein hyviä kuorittuja tomaatteja tölkissä, vaikkapa San Marzano tomaatteja
• Chiliä, Sambal Oelekia tai Chiliflakes – mitä vaan tykkäät käyttää
• mustapippuria ja suolaa
• sipulia ja valkosipulia
• 1.5 rkl oliiviöljyä
• maalaisleipää
• burrata juustoa
• basilikaa

Tee ensin kastike. Laita kasariin oliiviöljyä. Silppua yksi salottisipuli ja murskaa muutama valkosipulin kynsi lappeellaan olevan veitsen terällä. Kuullota sipuleita hetki oliiviöljyssä. Lisää chili ja ruokalusikallinen tomaattipyrettä. Voit käyttää mieleistäsi chiliä ja niin runsaasti kuin suusi pitää. Minä laitoin tänään Pepic anelli, pieniä peperoncinejä oliiviöljyssä.

Lisää kaksi purkkia San Marzano tomaatteja ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä vaikkapa tunti. Tällä ei ole kiirettä. Mitä kauemmin keittelet sen parempaa siitä tulee.

Laita pasta kiehumaan hyvin suolattuun kiehuvaan veteen ja keitä kunnes al dente. Nostele pennet vaikka lävikkökauhalla kastikeeseen, sekoita hyvin ja ripottele pinnalle pieniä basilikanlehtiä ja mustapippuria. Tarjoile burrata-juuston kanssa. Niin ja älä unohda sitä maalaisleipää!

’