Nousen ylös jyrkkiä portaita. Portaikko on kovin kapea ja siinä mahtuu kulkemaan vain yksi kerrallaan. Lipsautan vahingossa oikean jalan sandaalini ja se tippuu muutaman portaan alaspäin. 32 rappusta ja olen pienen ristoranten kattoterassilla. Näkymä on täydellinen. Aava, hiljalleen lainehtiva meri ja vaaleanpunaisena hehkuva taivas. Mereltä tuleva pieni tuulenvire antaa lempeää viilennystä muuten kovin lämpimään iltaan.

Seuralaiseni ojentaa minulle pelastamansa kengän, laitan sen takaisin jalkaani ja istumme aivan terassin laidalle sijoitettuun pöytään. Tässä viehättävässä ristorantessa on vain kahdeksan pöytää ja nekin melko lähekkäin toisiaan. Valkoiset pöytäliinat, lasiset kynttilälyhdyt ja yksinkertainen kattaus kevyen katoksen suojassa. Olemme tulleet tänne yhden tietyn annoksen perässä. Nauttimaan Sogliola alla mugnaia annoksen. Se on merianturaa voikastikkeessa tai Sole meunière kuten ranskalaiset tätä klassikkoannosta kutsuvat. Kohotamme lasilliset valkoviiniä ja nautimme elokuisesta illasta.

Merianturamme ovat hetken kuluttua valmiit. Tarjoilija työntää tarjoiluvaunun aivan pöytämme viereen. Hän kohottaa vaunulla olevan valkoisen tarjoiluastian lähemmäksi meitä ja varmistaa, että olemme tyytyväisiä näkemäämme. Kaksi kauniisti paistettua merianturaa lepää rinnakkain vadilla. Pinnalla on persilijasilppua ja kalat on sivelty anteliaasti ruskistetulla voilla. Nyökkäämme malttamattomina tarjoilijalle, joka aloittaa kalojen paloittelemisen. Hän irroittaa kaloista reunaruodot ja työntää lempeästi fileet kalan molemminpuolin keskiruodostaan irti ja nostaa meille molemmille neljä täydellistä filettä lautasille. Hän lusikoi pinnalle vielä voisulaa, persilijasilppua ja lohkot sitruunaa ja ojentaa lautaset meille hymyillen. Mekin hymyilemme ja käymme kalan kimppuun.

Tämä kala-annos on yksi suosikeistani. Lempeää ja herkullista. Ostin eilen Foodmarket Herkusta kaksi merianturaa. Kalakauppias nylki ne minulle näppärästi valmiiksi ja minulle jäi vain illallisen valmistaminen. Haluaisitko sinäkin kokeilla?

Tarvitset:

• merianturan per ruokailija ( meillä oli noin 340gr kokoiset kalat kummallekin)
• sitruunaa
• voita
• persilijaa
• mustapippuria ja suolaa
• oliiviöljyä

Tee ennen kalan varsinaista valmistamista ruskistettu voi. Tätä kannattaa muuten tehdä aina vähän isompi annos kerrallaan, sillä se on täydellistä vaikkapa keitettyjen perunoiden päällä, rapujuhlissa paahtoleivällä tai jopa jälkiruuissa. Ota 200 gr voita ja paloittele se pieniksi kuutioiksi. Laita palat kattilaan ja sulata keskilämmöllä kunnes voi sulaa, alkaa vaahdota, kohta kirkastua ja pian paahtua ruskeaksi. Keittiöösi tulvahtaa pähkinäinen tuoksu. Tässä kannattaa sitten olla tarkkana. Muutama sekunti liikaa ja sinulla on palanut voi. Jos haluat olla tarkka niin paistomittarilla voit valvoa kuumentumista ja kun mittari näyttää 160 astetta on voi kutakuinkin valmis. Anna voin levätä hetki. Paahtuneet proteiinihippuset vaipuvat pohjalle ja vaahto jää ruskistuneen voin pinnalle. Lusikoi vaahto pois ja kaada voisula varovasti toiseen astiaan. Nyt voitkin sitten ottaa uuteen pikku kattilaan sopivan määrän merianturalle tarkoitettua voisulaa ja antaa lopun voin jäähtyä pöydällä kunnes siirrät sen jäähtyneenä sopivassa rasiassa jääkaappiin myöhempää käyttöä varten.

Sitten merianturoiden kimppuun. Jauhota kalat molemmin puolin kevyesti. Laita isoon pannuun tilkka oliiviöljyä sekä voita. Paista molemmat kalat lempeästi ruskeiksi molemmin puolin. Suolaa ja mustapippuria pinnalle. Asettele kalat tarjoiluvadille. Lämmitä ruskistunut voi ja purista sen sekaan sitruunanmehua. Kaada voisula kalojen päälle, ripottele pinnalle persilijasilppua ja asettele muutama sitruunanlohko reunalle.

Pieni kulhollinen uusia perunoita, vihreä salaatti ja nämä täydelliset merianturat. Illallinen on katettu. Ja tämä australialainen Cullen tilan valkoviini Dancing in the Sun sopi annokseen täydellisesti!