Via Favale on tie, joka nousee pienvenesatamasta ylös kohti Santa Margheritan hautausmaata kaartuen juuri sen kohdalla pehmeästi oikealle. Kapean tien varrella sijaitsevat kerrostalot ovat kiinni toisissaan eikä matka vastapäiseen taloon ole muutamaa metriä pidempi. Autot kadulla väistävät toisiaan liimautuen aivan lähelle talojen kylkiä ja silloinkin niiden sivupeilit hipaisevat ohittaessaan toisiaan. Kaiken tööttäyksen keskellä alueen asukkaat puikkelehtivat tottuneesti talojen porteista sisään kauniille sisäpihoille.

Usealla kadunvarren taloissa asuvalla on asunnoissaan pienempi parveke pariovineen keittiössä sekä suurempi terassi olohuoneen puolella, joillakin jopa kulman ympäri usella pariovella varustettuna. Muutamilla onnekkailla terassi sijaitsee katolla tarjoen näköalan sekä vuorelle että merelle. Näillä terasseilla ja parvekkeilla nautitaan aamukahvit, kuivatetaan pyykit ja viritellään vaikkapa ääni illan konserttia varten. Asuin kerran eräänä kesänä Via Favalella onnekkaasti paikallisen oopperalaulajan yläkerrassa, jolla oli tapana herätellä dramaattista tenoriaan aamutuimaan terassillaan. Onneksi hän oli hyvin järjestelmällinen tyyppi ja kävi kuin kello, niin opin pian keittämään aamukahvin ja istuutumaan terassille ajoissa ennen aamun konserttia. En valitettavasti koskaan nähnyt herraa, sillä sekä meidän että hänen terassinsa reunustalla kasvoivat runsaat yrtit, salaatit ja tomaatit suurissa saviruukuissa samalla peittäen näkyvyyden toisille terasseille. Ehkä parempi niin, mielikuvissani hän toki oli italialaisen oopperan intohimoinen sankari.

Terassit Liguriassa notkuvat saviruukuista. Pyöreitä ja pitkulaisia, koristeellisia ja simppeleitä, suuria ja pienempiä. Ja kaikki täynnä vihanneksia, kukkia ja yrttejä. Ja kaikilla, jokaikisella, on ruukuissaan ehdottomasti basilikaa. Basilikaa käytetään Ligurian alueella paljon ja miten muuten sitä saisi itselleen tehtyä sitä maailman täydellisintä, sitä ainoaa ja oikeaa genovalaista pestoa?!

Pesto nimi tulee italian verbistä pestare , joka tarkoittaa litistää tai murskata, tallata tai jopa rusikoida. Ja siitähän tässä kastikkeessa on kyse. Murskataan ihania aineksia yhteen ja siitä syntyy jotain niin täydellistä! Pesto tehdään perinteisesti marmorimorttelissa puunuijalla ja sillä tavoin siitä tuleekin ihanan vaaleanvihreää ja kaunista. Näppärämmin sen tekee kuitenkin sauvasekoittimella tai kuten minä tänään pienellä monitoimikoneella. Ja kyllä, suosittelen ehdottomasti, että teet itse pestosi. Se on ihanampaa, herkullisempaa ja koukuttavampaa kuin kaupan purnukat ikinä!

Klassiseen pestoon tarvitset:

• Pinoli eli pinjansiemeniä
• Foglie di Basilico eli kauniita basilikan lehtiä
• Parmiggiano reggiano juustoa
• Olio Extravergine d’oliva eli Oikein hyvää oliiviöljyä
• Spicchio d’aglio eli valkosipulinkynsi
• Sale e Pepe nero, suolaa ja mustapippuria

Suhteet määrittelee kokki ja kastikkeesta tulee aina juuri sellainen millaiseksi kokki sen haluaa. Suurinpiirtein sanoisin, että minä laitoin tänään :

• 100 gr basilikan lehtiä, pari punttia?
• 2 valkosipulinkynttä, puristettuna
• 30 gr paahdettuja pinjansiemeniä
• 60 gr parmesanjuustoa oikein hienoksi raastettuna
• ihan vähän suolaa ja runsaammin mustapippuria
• jääpala varmistamaan hyvän värin ( ei ihan pakollista, mutta kokeile!)

Pesto purkkiin ja jääkaappiin , säilyy hyvin muutaman päivän, jos et syö sitä. Siitä syntyy täydellinen pestopasta, johon tarvitset tämän jälkeen vain keitetyn pastan. Tai levitä sellaisenaan leivänpäälle tai lisää vähän lisää öljyä lusikalliseen pestoa ja tee siitä kastike salaatillesi.