Kalat ja äyriäiset

Gratinoituja kampasimpukoita Venetsiassa

Saapuminen on suloista. Siinä on jotain taianomaista ja jännittävää, kun saapuu paikkaan, jonne on halunnut ja jota on odottanut. Vaikkapa Venetsiaan. Ja sinne voi saapua veneellä suoraan lentokentältä.

Ojennan matkalaukkuni veneen kuljettajalle ja hyppään kyytiin. Päivä on aurinkoinen, meri sininen ja kaupungin upea siluetti siintää horisontissa uskomattomana ja upeana. Venetaksit Marco Polon lentokentältä eivät välttämättä ole Riva-veneitä, mutta onnekkaasti niitä muistuttavat. Kiiltäväksi vahattu ruskea kansi, valkoiset nahkapenkit ja valkoiseen pellavapaitaan pukeutunut kuljettaja. Saapumisen magiikka on saanut oikeat puitteet.

Pian olenkin Canal Grandella. Liikenne kanaalissa sujuu kuin millä tahansa kaupungin pääkadulla. Kanaalin ylittävät traghetto lautat, suuret vaporetto vesibussit, gondolit ja pienet tyylikkäät puuveneet kulkevat sujuvasti ristiin rastiin suurta kanaalia ja minä siellä kaiken keskellä.

Ohitamme ihastuttavan, vihreä kupolisen kirkon Chiesa San Simeone Piccolon, jonka portaat näyttävät nousevan suoraan merestä. Alitamme Ponte Rialton sillan ja heti sen jälkeen käännymme pienemmälle kanaalille ja olemme perillä. Kuljettaja ohjaa veneen rakennuksen sotoportegoon, rakennuksen alla kulkevaan käytävään ja pysäyttää veneen portaiden viereen. Nousen veneestä talon suureen eteishalliin, jossa minua tervehtii talon omistaja.

Olen vuokrannut huoneen tästä ihastuttavasta entisen kreivittären palatsista. Myöhemmin minulle selviää, että tämän Contessan yöelämä on ollut täynnä satamasta huolella valittuja merimiehiä ja heistä kirjoitettuja yksityiskohtaisia arvosteluita kreivin käydessä ryöstöretkillä naapurikylissä. Tämä Contessan kiihkeä kirja löytyy muuten Venetsian museosta, jos mielii kuulla lisää näistä tarinoista.

Venetsia on niin lumoava. Tämä paikka hurmaa minut salaisilla käytävillä, umpikujilla ja veteen päättyvillä reiteillä. Rosoisilla ja kuluneilla taloilla, seinien rapistuneilla rappauksilla, valurauta parvekkeilla ja portaikoilla. Ja tietenkin Bellineillä ja herkullisella ruualla, äyriäisillä, kaloilla ja simpukoilla.

Kampasimpukoita, niitä täällä saa joka ravintolasta. Ne ovat tuoreita, raikkaita ja ihastuttavan pulleita. Yksi erittäin herkullinen tapa valmistaa kampasimpukoita on gratinoida ne ja tarjoilla ne omasta kuorestaan. Kuten näin, pistaasipähkinöillä.

Tämä ohje sopii keittiön tervehdykseksi tai pieneksi alkupalaksi 6 hengelle. Yksi kampasimpukka per illallistaja. Näita mielii kyllä syödä useammankin, joten tee niin monta kuin uskot tarvitsevasi.

Minä olen ostanut kauppahallin kalakauppias Erikssonilta kampasimpukan kuoria tätä annosta varten, mutta voit toki valmistaa simpukat missä tahansa uuninkestävässä astiassa. Yksittäin valmistettuna näistä tulee kuitenkin ihanimmat. Ja nämä ihanan pulleat tuoreet gold laatuiset kampasimpukat löytyivät samasta paikasta.

Voitele kampasimpukoiden kuoren pohja hyvin ohuesti oliiviöljyllä ja laita ne vierekkäin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Puhdista kampasimpukat. Jos onnistuit hankkimaan tuoreita, kuten nämä olivat, niistä voi löytyä vielä pieni evämäinen valkoinen jalka. Napsaise se pois. Se on ihan syötävä, mutta yleensä vähän kumimainen.

Tarvitset kuuden kampasimpukan gratiiniin:

  • 25 gr pistaasipähkinäitä
  • 20 gr pangrattatoa, itse tehtyä korppujauhoa tai pankojauhoja
  • hieman hyvää suolaa
  • 50 gr sulatettua voita

Laita ensin tehosekottimeen pistaasipähkinät, pangrattato sekä ripaus hyvää suolaa. Muutama painallus, jotta kaikki muuttuu jauhomaisemmaksi. Laita seos kulhoon ja pyöräytä siinä kampasimpukat joka puolelta tasaisesti. Asettele kampasimpukat kuoriinsa. Sulata voi ja lusikoi se tasaisesti jokaisen kampasimpukan päälle ja vähän rinnallekin.

Laita kampasimpukat kuumaan 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 12-13 minuuttia, kunnes pinta on saanut vähän väriä ja voi kuplii kuoressa.

Nauti simpukat hyvän maalaisleivän kanssa ja ajattele, että olisit Venetsian kanaalien reunalla.

ps. simpukankuoret ovat kestäviä. Pese käsin ja kuivaa ne huolellisesti, niin ne säilyy siinä missä posliinivaditkin.