Täällä minä vihdoinkin olen. Keskellä ikuista Roomaa kädessäni katukauppiaalta ostettu 5 euron punainen sateenvarjo, jalassani lenkkarit, jotka takuulla tulevat hiertämään ja kolmen päivän missio kirkkaana mielessä. Syö ja kävele.

Ja minähän kävelen. Kävelen kapeilla kujilla ja suurilla piazzoilla, joen rannassa varjostavien pinjapuiden alla. Kävelen mukulakivipintaisia katuja, Tiber-joen ylittäviä siltoja, portaita, mäkiä ja käytäviä. Törmään kanssakulkijoihin kun pidän katseeni torneissa ja kupoleissa, jättiläismäisissä patsaissa suihkulähteissään. Kurkin uskaliaasti porttikongeihin ja salaisiin puutarhoihin. Ja onneksi, aika ajoin istahdan aperitiiville, lounaalle ja illalliselle katoksen alle sateelta suojaan tai aurinkoiselle terassille. Nyt marraskuussa molemmat vaihtoehdot ovat saman päivän aikana yhtä todennäköisiä.

Meille sanottiin, että täällä on niin vähän turisteja, että toivottavasti kaikki palaavat pian. Minusta meitä on paljon ainakin niissä pakollisissa risteyksissä Espanjalaisilla portailla tai Fontana di Trevillä. Mutta totta, sivummalla pienemmillä kujilla ja piazzoilla kävelemme välillä kuin olisimme ainoat koko kaupungissa.

Rakastan kävelemistä tässä kaupungissa. Sitä kyllä kannattaakin rakastaa, sillä muut vaihtoehdot ovat järjettömän paljon huonompia. Vain kävellen tämän kaupungin voi nähdä. Se on myös erinomaista siksikin, että rakastan myös tämän kaupungin ruokaa. Roomalaisen keittiön klassikkoannokset Penne alla Gricia, Bucatini all’amatriciana ja Cacio e pepe ovat niin tuhteja annoksia, että jokainen askel tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Cacio e pepe on mielestäni Rooman pasta klassikoista klassisin. En ole vielä löytänyt kaupungista ravintolaa, jolla se ei olisi listallaan. Kyseessähän on siis yksinkertainen, kolmen ainesosan juustoa, mustapippuria ja pastaa sisältävä annos, jonka salaisuus on valmistamisessa. Ottaen huomioon, että Cacio e pepe on näin simppeli, niin sen valmistamisessa on kovin helppo epäonnistua, jos keittiöstäsi ei löydy riittävän laadukkaita aineksia, huolellista esivalmistelua ja keskittynyttä kokkia. Cacio e pepesi voi nimittäin kovin helposti näyttää kokkareiselta tai kuivalta ja sitähän me emme halua.

Tätä annosta valmistetaan varmaankin juuri niin monella eri tavalla kuin kokkeja Roomassa riittää, mutta muutama asia tulee muistaa lakina. Tähän ei siis koskaan ikinä laiteta voita, öljyä tai kermaa. Ei vahingossakaan. Pysytään vain noissa kolmessa aineksessa niin hyvää tulee.

Tässä sinulle yksi näppärä tapa, jolla epäonnistumisen vaara on olematon.

Eli ensin valmistellaan ainekset pasta, mustapippuri ja juusto.

Pastaksi Roomassa valikoituu lähes aina tonnarelli. Kaapistani löytyi kuitenkin nyt linguine pasta, joten nappasin paketin ja punnitsin siitä sopivan määrän.

Mustapippuri tulee rouhia tähän annokseen, joten pippurimylly esille.

Juusto, jota tähän käytetään on keskikypsä Pecorino Romana. Jos kuitenkin joudut tyytymään lähikaupan peruspecorinoon kelmussa niin laita pecorinon sekaan kolmasosa parmesania niin pecorinosi ei jähmety pastan sekaan niin helposti.

Kahden hengen pastaan tarvitset noin 230 gr pastaa, noin 80-100 gr juustoa ja runsas ruokalusikallinen (tai maun mukaan ) rouhittua mustapippuria. Muista kuitenkin, että tämän annoksen idea on juusto ja pippuri, joten niitä saa olla runsaasti, niiden tuleekin maistua.

Laita runsas vesi kiehumaan isoon kattilaan ja suolaa se. Pecorino on kovin suolaista, joten voit suolata keitinvettä hieman normaalia miedommin. Raasta pecorino ( ja mahdollisesti parmesan) pieneen kulhoon. Rouhi mustapippuri suoraan kasariin (paistinpannuun), jossa aiot annokset valmistaa.

Laita pasta kypsymään kiehuvaan veteen.

Kun pasta on melkein valmis, sanotaan, että noin kolmen minuutin kuluttua melko valmis, niin laita liesi päälle ja paahda pannulle rouhittuja mustapippureita noin 30 sekuntia tai kunnes tunnet nenässäsi hieman paahtuneen mustapippurin tuoksun. Lisää pastan keitinvedestä pannulle noin kauhallinen vettä. Anna sihaista ja keitä kevyesti hetken verran miedolla lämmöllä ja siirrä sitten pannu pois liedeltä.

Sitten nappaat käteesi vispilän ja kaadat raastetun pecorinon joukkoon ensin puolikkaan kauhallisen pastan keitinvettä ja vispilöi siitä juokseva tahna. Lisää keitinvettä vielä toinen puolikas kauhallinen jos tahna ei ole juoksevaa.

Laita pippuriseoskasari takaisin liedelle, keskilämmölle. Kun pasta on melkein al dente, nosta se pinseteillä pippuriseoksen joukkoon ja kaada sekaan myös juustotahna. Sitten alkaa tehokas sekoitus. Sekoita noilla pinseteillä pasta tehokkaasti pyörittäen juuston ja pippurin joukkoon. Toimi oikein ripeästi. Huomaat pian, että kastike muuttuu kermaiseksi ja pehmeäksi ja annoksesi alkaa olla valmis!

Sitten vaan pinseteillä pastat lautaselle ja päälle vielä hieman pecorinoraastetta sekä mustapippuria.

Saluti da Roma!